Lilojen kanssa modernimman ilmaisun ensiaskelena otettiin
tarkasteltavaksi Piet Mondrianin maisemamaalaukset, katsellen
esimerkeistä miten täysin esittävä dyynimaisema muuttui vähemmän
esittäväksi Mondrianin kokeillessa eri tyylejä. (Mondrianin dyynejä: 1909-1910, 1909)
Varsinaisena
inspiraation lähteenä käytettiin pointillistisia maalauksia ja
mietittiin, millaista maisemaa voisi tehdä kotoperäisemmällä
aiheella. Samalla keskusteltiin vasta- ja lähivärien käsitteistä.
Aluksi hahmoteltiin lyijykynällä
hyvin yksinkertainen maisema, joka sitten maalattiin vesivärein:
taivas (ja mahdollinen vesi) siniseksi, muu maisema sopiviksi
katsotuin värein. Sillä välin kun vesivärimaalaus kuivui,
etsittiin kullekin nuorelle taiteilijalle työssä käytettyjen
värien vastavärejä väriympyrän avulla temperavalikoimasta ja
aloitettiin maiseman pointillistinen toinen maalauskierros käyttäen
sormia. Ensimmäisen pointillistisen ”kierroksen” jälkeen
etsittiin äsken käytettyjen värien lähivärejä (jälleen
temperat) ja pilkutettiin lisää.
Alla otteita Lilat 2-ryhmän töistä, Lilat 1:n töitä tulee näkyviin, kun ne on katsottu yhdessä läpi ja kuvattu.
Angelican kumpuileva dyynimaisema ja vastaväripilkutusta. |
Oonan maisemaa halkoo joki, vasta- ja lähiväripilkutus on luonut hyvin elävän ja varsin abstraktin kokonaisuuden. |
Viivin maisemassa vesi & taivas ja maa ovat suorastaan vaihtaneet paikkaa! Hienoa värien käyttöä, vai mitä! |
Ellin maisema lähti suoraan kohti täyttä abstraktia ilmaisua räjähtävällä värien käytöllä. |
Siirin seesteisen lumitunnelmainen maisema saa hauskaa lisäpotkua tanssivista väripisteistä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti